Häät muistetaan ikuisesti. Iira Läntelä kertoo omassa blogissaan omien häiden menusuunnittelusta ja sen tarjoilusta.
Häidemme ruoka
Meille oli alun pitäen tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.
Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?
Kattaus
Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuun ottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.
Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen – jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.
Häämenu
– Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä
– Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä
– Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä
– Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia
– Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja
– Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia
– Falafeleja ja tzatsikia
– Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia
– Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti
– Keilaniemen rosmariini‐focacciaa
– Sitruunaista hummusta
– Yrttilevitettä
– Merisuolalla maustettua voita
Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.
Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.
